Päiväkirja 02/21

Eeva 9.2.

Kello on kymmenen illalla. Viimeisetkin ratsastajat ovat lähteneet tallilta, ja minä olen valmistellut hevoset yöpuulle. Väsyttää niin vietävästi. Kyllähän se on ihan luonnollista, kun on ollut 14 tuntia liikkeellä. Aamupäivällä kävin ratsastamassa Pokan ja Valterin ja Jalmarin kanssa touhuiltiin hieman irtohypytyshommia. Olihan se mukavaa keskittyä tekemiseen ihan yksin. Joskus hiljainen talli ei tunnu yhtään yksinäiseltä. Joskus se on aivan ihana. Arkeni on hyvin hektistä ja kiireistä, mutta talli on kuitenkin minulle rentoutumispaikka. Tuleepahan uni pitkän työpäivän jälkeen. (Eikä tarvitse maksaa palkkaa yhdelle työntekijälle lisää... Salaisuus moniin hevosiini.)

Nakkasin Aukustille varusteet päälle ja lähdin maneesille. Oripoika katsoi hieman ihmeissään, kun piha oli aivan autio ja pimeä. Se säpsähti pienesti taaksepäin sytyttäessäni valot. Hetken aikaa piti tuijotella nurkkia, mutta sitten se tajusi, että maneesi on aivan ennallaan. Ei mitään mörköjä vaanimassa, vaikka ajankohta olikin poikkeuksellinen. Kiipesin selkään ja Aukusti lähti kävelemään uraa pitkin. Olin yrittänyt myydä oria jo useamman kuukauden, mutta jostain syystä ostajaehdokkaita ei meinannut olla. Pari koeratsastajaa oli käynyt, mutta en ollut saanut hierottua kauppoja. En tiedä, mikä Aukustissa on muka vikana. Onko se liian kallis? Liian valmis? Vai eikö se ole karismaattinen? Paha minun ihmetellä, kun olen oria kerran myymässä. Aukusti on se hevonen, jonka kanssa pärjäisin kisoissa. Sen kanssa kaikki on suhteellisen helppoa. Joka kerta ei tarvitse vääntää kättä. Ja kaupan päälle se on todella osaava. Aukustin kanssa voisin viedä omaa tasoani korkeammalle, mutta jostain syystä silti minä typerä pieni ihminen olen myymässä sen. Ja sitten pidän itselläni sellaisen hevosen kuin Valter. Valterin kanssa on ollut alusta asti vaikeaa. Mutta minkäs tälle ihmismielelle tekee.

Treenailin Aukustin kanssa aluksi avotaivutuksia ja yritin saada sen paremmalle ohjastuntumalle kuin yleensä. Ori notkistuikin ihan kivasti ja lopulta alkoi luottamaan ohjaan. Laukassa tein avoja, hieman väistöjä ja kokoamista. On se hieno hevonen. Jos minusta hurjapäästä kuoriutuu Aukustin kanssa maltillinen kouluratsastaja, löytää joku sille vielä aivan mahtavan kodin!